Tiistai 7.1 


 Aamulla Marc tuli sovitusti noutamaan minua hotellilta, josta suuntasimme hakemaan opiskelijoita. Lisa oli mennyt jo suoraan hakemaan lähihoitajaopiskelijoita, jotka lähtivät tutustumaan omaan työpaikkaansa. Tapasimme kaikki majapaikan parkkipaikalla jossa vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Heillä yö uudessa majoituksessa muuten hyvin, mutta ”caretaker” Norbert ei tunnu millään saavan riittävästi lämpöä taloon. Tytöt ovat olleet itse aktiivisesti häneen yhteydessä, joten eiköhän ongelma siitä vielä ratkea. Kun olimme hakeneet opiskelijat suuntasimme kohti Berufskollegen Kentener Wiesen koululle. 

Koulurakennus oli tosiaan aivan tuliterä, opiskelijat ja henkilökunta oli päässyt muuttamaan sinne syksyllä 2019. Rakennus oli rakennettu vain yhdessä vuodessa! Täytyy sanoa että eipä sitä turhaan Saksalaista insinööritekniikka kehuta! Koulurakennus oli todella valoisa ja siisti. Marcin johdolla pääsimme tutustumaan Frau Illneriin, hius-ja kauneusosaston osastovastaavaan. Frau Illner kierrätti meitä hius-ja kauneusosaston luokkatiloissa ja tutustuimme osaston opettajiin. Koulutusjärjestelmästä erilaisuudesta johtuen heillä oli toinen puoli osastosta kokonaan pyhitetty teoriaopintoihin, toinen käytännön harjoitteluun. Saksassa hiusalan opetus on enemmän oppisopimuskoulutuksen kaltaista eli opiskelijat ovat vain 2 pvä viikossa koululla, jolloin he opiskelevat asioita enemmän teoreettisesti. Kolmena päivänä ollaan töissä liikkeessä, jossa pääosin tehdään käytännön harjoittelu. Tästä johtuen koululla ei esimerkiksi ollut asiakaspalvelua ulkopuolisille asiakkaille, kuten meillä on. Kun Frau Illner oli esitelly meille paikkoja ja kertonut meille viikon ohjelmasta, lähdimme opiskelijoiden lounaalle Kettelerstrassella sijaitsevaan koulurakennukseen, johon meille oli valmistettu herkullinen lounas. Mukaamme liittyi kolme saksalaista opiskelijaa, jotka olivat olleet suomessa vaihdossa viime vuonna. Lounaan aikana kävimme vilkasta keskustelua kaikista käytännön järjestelyistä kuten kulkemisesta majapaikasta koululle ja työpaikalle. Saksalaiset isäntämme ovat kyllä todella, todella vieraanvaraisia ja huolehtivaisia, sillä kaikki joukolla suunnittelivat kaikenlaista aktiviteettia opiskelijoiden vaihdon ajaksi. Suunnitelmissa oli retkeä Kölniin sekä läheiseen Maastrichtin kaupunkiin Hollannin puolelle. 

Lounaan jälkeen lähdimme Marcin kanssa vielä selvittelemään Jennyn ja Suvin bussikortteja. Olimme tulleet siihen tulokseen että Nooran, Stellan ja Tiian oli järkevintä maksaa bussimatkoista kertamaksu tai kävellä, sillä koulu oli melko lähellä. Huonoksi onneksi Bergheimin linja-auto/juna-asema oli remontissa ja lähin lipputoimisto sijaitsi Freuchenin kaupungissa, n.30 km Bergheimista. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hakemaan lippuja tytöille sieltä. Pienen opastuksen ja ohjauksen jälkeen Marc sai kuin saikin liput ostettua ja suuntasimme taas takaisin kohti opiskelijoiden majoitusta. Jenny ja Suvi saivat liput Marcilta, joten kaikki oli päivän päätteeksi hoidettu seuraavan päivän koulupäivää varten. 


Minä palasin hotellille ja pienen huilin jälkeen läksin tutustumaan Bergheimin keskustaan, joka ei ole suuren suuri, mutta erittäin viihtyisä ja kotoisan oloinen. Kaikki tarpeellinen löytyy ja junalla pääsee puolessa tunnissa Kölniin, jos kaipaa vähän isomman kaupungin tuntua. Pitkän päivän jälkeen oli taas mukava suunnata hotellille lepäämään, sillä huomenna on ensimmäinen koulupäivä.